5.

Sydän hakkaa, kehon vapina tavoittaa sormenpäät. Kuvotus voisi helposti hyökyä ulos kuten aallot, jotka pakenevat mereltä rantahietikolle.

Harjaan hiukset ja kiinnitän ne ponihännälle. Suljen kantokoppaan kissan, joka ei tahtoisi mennä tuttuun loukkuun.

En jaksa jäädä miettimään, tärisenkö lähestyvän eläinlääkärin takia, vaiko kirjan viimeisen lauseen jättämän tyhjyyden vuoksi.

Mä näin niin outoa unta, etten saa sitä mielestäni. Mä voisin ottaa jatko-osan seuraavan kuutamon aikaan, vaikka mielummin mä vaan unohtaisin menneisyyden ihmiset, jotka eivät koskaan tule olemaan muuta kuin imperfektejä.

4.

Mä en halua ketään sotkemaan mun päätä just nyt. Mut sit mä saan viestin puolen vuoden takaa ja oon tarpeeks tyhmä vastatakseni siihen. Uudestaan ja uudestaan.

Ois kiva kun kroppa, järki ja tunteet pysyis edes jossain järjestyksessä. Hallinnassa. Että kun on vaikeeta, niin ei lähtis purkamaan sitä omaa oloaan jääkaapin kautta. Mitä logiikkaa on tehdä fyysisestikin kurjempi olo itelleen, jos muutenkin mielen aurinko on painunut horisontin taa?

Mä en ees mahdu housuihin, mut olipahan pakko kokeilla. Mä muistin taas, miks olin piilottanut ne vaatekaapin alahyllyn perimmäiseen nurkkaan.

3.

Helmikuu, pakkastaa.
Jääkuningataren sydän sykkii hilettä ja keuhkot puhkuvat pakkasilmaa. Syntymäpäiväni lähestyy, vaikka vasta oli kesä.