Tietysti mun on vilkuiltava netin tekstejä, vaikka siitä tulee aina vaan huonompi olo.
Jos joku on tullut tänne ettimään uutta ja parempaa - ihmeparantumista elämästä - niin mä voin paljastaa: Sitä ei löydy täältä.
Mä luen ääneen sossun päätöksen siitä, ettei ne maksa mun kissan eläinlääkärikuluja. Ne ei vittu maksa mun kissan hoitoa.
Äiti sano, et sekään ei oo tarpeeks juoppo sossuun, ni en oo mäkään.
Mä en jaksa pitää kaikkea sisälläni, vaan huudan, että mä jätän vuokran maksamatta. Ja kun kiukku yltyy, mä huudan vaikka tappavani itteni, eikä se oo edes vitsi. Oliskin. Mä nään ilmeen sen kasvoilla ja tiedän, että mun on laitettava viestiä seuraavat päivät ja esitettävä, että kaikki on oikeestaan ihan ok.
Soitan äidille. Mun on muka pakko maksaa vuokra, se ei oo vaihtoehto. Mä en vaan tajua, miks jotkut elämänsä humalassa viettävät ihmiset saa niiden vuokrarästit tuosta vaan sossulta, ja mä en saa edes hoitaa mun kissaa kuntoon.
"Mä en vittu jaksa tällästä!"
Me ollaan hiljaa, äiti ja minä.
Se ei enää osaa sanoa mitään lohduttavaa, enkä mä pysty kyyneleiltäni puhumaan.
Okei, okei, okei. Hengitän ja rutistan itestäni kaikki voimat, mitä löydän. En päätä enää kyyneleitä pihalle, nyt ei ole varaa siihenkään.
6 kommenttia:
Hengitä! Sisään, ulos, rauhoitu. Tällaisiin ongelmiin löytyy ratkaisuja: osamaksusopimus, myy tavaroita, kaikilta kavereilta tukea, hanttihommia naapurin mummeleille, lainajärjestely (googlaile vaihtoehtoja) ym ym SÄ PÄRJÄÄT!:)<3 kelaa et jenkeil ihan taviksilki voi olla miljoonavelkoi ku yritys kaatunu, silti pysytää hengis fuck it -asenteel.
Mitä fiksua pitäis muute toivottaa uudesta blogista? Onnea?:D lykkyä tykö! Olkoon tää uus, kaunis sivu sun elämässä:)
Mä luulen, että meidän äidilläkin on hyvä määrä tuhansia sen velkasaldossa. En vaan millään jaksais menettää luottotietoja, vaikka kyllä niiden velkojien kanssa pärjäiskin vaikka kuinka monta kymmentä vuotta.
Mä haluaisin tapella sitä kirjepinoo vastaan, mutta näköjään se on ihan turhaa.
"Onnea" on ihan hyvä, tää on hyvä.
Kiitos sulle.
Hei hopeasoopeli,
On myös paljon vuokrafirmoja, joille voi tehdä keikkaduunia. Näissö firmoissa on myös se hyvä puoli, että voi itse valita, milloin on hyvä aika tehdä muutama vuoro. Jo esim. tekemällä 1-2 vuoroa viikossa tienaa ihan kivasti. Tosin en tiedä saako töitä tehä tuonkaan vertaa jos on sossun tuilla. Mutta kannattaa suhteuttaa oma elämisen taso niihin tuloihin, joita saa. Sossun rahoilla ei kuitenkaan ole tarkoituskaan ylläpitää kovin ylellistä elämää, eikä sitä oo tarkoitettu pitkäkestoiseksi ratkaisuksi rahan saamiseen. Toki joskus tulee yllättäviä menoja, kuten sulla tässä tapauksessa, mutta useiden lemmikeiden ylläpito ja matkustelun mahdollistaminen ei oo sossun eikä veronmaksajien tehtävä. Yksi mahdollisuus on myös käydä kyselemässä kirkon diakoniatyöntekijöiltä apua, he voivat kirjoittaa ainakin jonkun verran rahallisia avustuksia ja sitten myös tarjoavat apua tukiviidakossa soutamiseen ja oman talouden suunnitteluun.
Tsemppiä sulle, ja toivottavasti kissa paranee!
Mä tiedän, ettei sen oo tarkotus olla pysyvä vaihtoehto, eikä se todellakaan oo mieluisin mulle itsellenikään. Tällä hetkellä mun vuokra, sähkölasku, lääkkeet, lääkärit ja psykoterapia ikävä kyllä maksaa niin paljon, ettei mun kuntoutustuki riitä siihen kaikkeen.
Mä en koskaan oo olettanutkaan sossun maksavan mun eläimiä tai matkusteluja (joita on muuten aika hiton vähän just siks, ettei mulla oo varaa reissata). Musta on silti väärin, että sossu rahottaa puliukkojen ryyppäämisen tosta vaan, mutta mun on pakko tehdä kaikkeni, että pää pysyis kasassa näiden asioiden kanssa.
Enkä tosiaan tiedä, miten ton kuntoutustuen kanssa saa työskennellä, vai saako. Mut eniveis, mä olisin nytkin mun koulussa yrittämässä saada ammatin, jos mä jaksaisin.
Joo, tarkoitukseni ei ollut olla ilkeä, muotoilin sanani osittain huonosti. Onneksi meillä kuitenkin on systeemi, jossa pidetään huolta, vaikka siinä oliskin parantamisen varaa.
Kannattaa oikeesti mennä käymään sun oman seurakunnan diakoniavastaanotolla, ne voi siellä auttaa sua tavalla tai toisella. Ei haittaa, vaikkei kuuluis kirkkoonkaan. Uskon, että se helpottais ainakin, että voisit käydä tota paperisotaa yhdessä jonkun kanssa, niin ei tarvis yksin miettiä että mitä tässä nyt taroitetaan ja voinko valittaa päätöksestä ymsyms :)
Ja siellä vastaanotolla tosiaan käy kaikenlaisia ihmisiä. Toisinaan diakonit voivat tehdä yhteistyötä just Kelan tai sossun kanssa niin, että asiakas sais parhaan mahdollisen avun. Jos asiakas antaa diakonille luvan olla hänen puolestaan yhteydessä noihin virastoihin, niin ei välttämättä tarvitse itse soitella ja tapellakaan, jos se tuntuu kovin raskaalta ja vaikealta jo valmiiksi ahdistavassa tilanteessa. Ite en siis oo joutunu raha-asioiden takia käyttämään diakonian palveluja, mutta tunnen monia diakoneja ja he ovat kyllä tosi ymmärtäväisiä ja ihania ihmisiä :) Oon ite saanu kirkolta siis ilmaista keskusteluapua papin kanssa, minkä oon kokenu tosi hyödylliseks.
Toki se voi varmasti olla ahdistavaa ja pelottavaa, jos ei oma seurakunta oo tuttu eikä tunne sieltä työntekijöitä, mutta suosittelen sua silti kokeilemaan!
Kaikkea hyvää ja jaksamisia sinne :)
Eikä mun ollut tarkoitus vastata niin kipakasti, mutta väkisinhän tässä tunteet kuumenee. ^^'
Joo, mun täytyy selvittää tota diakonia-asiaa (kirjotinkohan nyt edes oikein). En oo koskaan perehtynyt aiheeseen, mutta psykoterapeuttikin puhui siitä jotain.
Lämpimiä ajatuksia sun helmikuuhun, kiitos kun koitat auttaa.
Lähetä kommentti