2.

Meiän äiti sano, ettei kenenkään kädet voi tulla kipeeks siitä, että kantaa pullot kauppaan.
Mä luulen, et se ei vaan tahtonut miettiä, mirten hitosti niitä ruskeita lasipulloja kerralla katos.

1.

Tietysti mun on vilkuiltava netin tekstejä, vaikka siitä tulee aina vaan huonompi olo.
Jos joku on tullut tänne ettimään uutta ja parempaa - ihmeparantumista elämästä - niin mä voin paljastaa: Sitä ei löydy täältä.

Mä luen ääneen sossun päätöksen siitä, ettei ne maksa mun kissan eläinlääkärikuluja. Ne ei vittu maksa mun kissan hoitoa.
Äiti sano, et sekään ei oo tarpeeks juoppo sossuun, ni en oo mäkään.

Mä en jaksa pitää kaikkea sisälläni, vaan huudan, että mä jätän vuokran maksamatta. Ja kun kiukku yltyy, mä huudan vaikka tappavani itteni, eikä se oo edes vitsi. Oliskin. Mä nään ilmeen sen kasvoilla ja tiedän, että mun on laitettava viestiä seuraavat päivät ja esitettävä, että kaikki on oikeestaan ihan ok.

Soitan äidille. Mun on muka pakko maksaa vuokra, se ei oo vaihtoehto. Mä en vaan tajua, miks jotkut elämänsä humalassa viettävät ihmiset saa niiden vuokrarästit tuosta vaan sossulta, ja mä en saa edes hoitaa mun kissaa kuntoon.
"Mä en vittu jaksa tällästä!"
Me ollaan hiljaa, äiti ja minä.
Se ei enää osaa sanoa mitään lohduttavaa, enkä mä pysty kyyneleiltäni puhumaan.

Okei, okei, okei. Hengitän ja rutistan itestäni kaikki voimat, mitä löydän. En päätä enää kyyneleitä pihalle, nyt ei ole varaa siihenkään.